Että pitikin kysyä
Onko hyvinvointiyhteiskuntamme kestävällä pohjalla?
21.12.2019 klo 13:43
Kuva: Free-Photos / Pixabay. Ihmisiä on kuin muurahaisia.
Kysymys: Onko hyvinvointiyhteiskuntamme kestävällä pohjalla?
Niko R., Tuusula
Vastaus: No eihän se ole. Kun nousukaudellakaan emme saa aikaiseksi tulo- ja menoarviota, joka on ylijäämäinen, niin jotain on rakenteellisesti pahasti vialla. Lisäksi on kolme trendiä, jotka entisestään vaikeuttavat maamme tilannetta, eli väestön vanheneminen, syntyvyyden lasku sekä automatisaation ja digitalisaation eteneminen.
Toisin sanoen tulevaisuudessa on tarjolla entistä enemmän huollettavia ja paineita julkisen puolen menojen kasvattamiseen. Vastaavasti on vähemmän niitä, jotka tämän kaiken maksavat. Mikäli hyvinvointiyhteiskuntamme halutaan säilyttää, niin vaihtoehdot ovat vähissä:
- verotuksen kiristämisvaraa ei ole ja nettoveronmaksajien määrä vähenee
- syntyvyyttä on todella vaikea saada nousemaan
- korkean teknologian osaajia ei ole määräänsä enempää ja yhä useampi suorittavan tason työ katoaa
Monesti ratkaisuksi ehdotetaan maahanmuuttoa. Tällöin seuraava kysymys kuuluu, että ovatko Suomeen tulevat maahanmuuttajat koulutukseltaan ja osaamiseltaan enimmäkseen sellaisia, että he voivat toimia nettomaksajina ja auttaa kustantamaan koko lystin nykyisessä laajuudessaan? Ovatko tulijat lääkäreitä, insinöörejä tai vaikka ohjelmistoarkkitehtejä? Perustavatko he tänne merkittävää liiketoimintaa tai kokonaisia uusia teollisuudenaloja Finlaysonin, Sinebrychoffin, Fazerin, Gutzeitin tai Stockmannin tavoin?
Tarkoituksenamme ei ole väheksyä esim. siivoojia, jotka tekevät kovaa ja rehellistä työtä. Tosiasia kuitenkin on, että pääkaupunkiseudulla sillä ei elä, vaan on kokopäiväisestä työssäkäynnistä huolimatta riippuvainen julkisen puolen tuista, joka taasen heikentää taloutemme kokonaistilannetta.
Poliitikkomme ovat haluttomia pienentämään julkisen puolen menoja, koska se on poliittinen itsemurha. Sen sijaan esitetään vuodesta toiseen näpertelyteatteria, jossa ensin siirretään miljardi yhteen taskuun ja otetaan miljardi vastaavasti toisesta taskusta. Sitten esitetään vakavalla naamalla, että nyt on tapahtunut jotain todella ihmeellistä ja maagista, kun todellisuudessa perusongelmien suhteen mikään ei ole muuttunut. Velkaannumme koko ajan lisää. Oikeata keskustelua hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ei ole haluttu käydä ja hyväksyä sitä, että todellinen poliittinen vastuu on usein valitsemista huonon ja vielä huonomman välillä.
Viivyttely ei tietenkään voi jatkua loputtomiin, vaan isompi, oikeasti kipeää tekevä remontti tulee väistämättä jossain vaiheessa. Varmaa on myös, että
- sen tekijöitä tullaan syyttämään kylmäsydämisestä hyvinvointivaltiomme romuttamisesta ja
- remontin vastustajat sanovat, että väärin remontoitu, vaikka eivät pysty esittämään uskottavaa vaihtoehtoa (”kyllä valtiolla on varaa, ei aina voida ottaa heikoilta, vaan olisi pitänyt ottaa pois taholta x”)
Monen vähävaraisen osalta tilanne on, että maallemuutto ja luontaistalous alkavat olla yhä realistisempi vaihtoehto.
